Minulla ei ole oikeutta surra, ajatteli Saija Aarnio, kun läheisillä oli raskasta. Veljen onnettomuus ja äidin muistisairaus painoivat mieltä, mutta liikunta ja työ olivat hyviä pakopaikkoja. Sitten alkoivat huoliajatukset ja hengenahdistus.
”Tiesin odottaa jotain kaunista, mutta tämä yllätti ja kosketti. Olet kyllä huippu kirjoittaja.”
– Haastateltavan palaute